15. kesäkuuta 2011

Perhoangervo herkistelee

Selkeät linjat ja vahvat värit, ne tulevat ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee täydellistä puutarhakasvia. Mutta kyllä herkillä ja eteerisillä kasveillakin on ehdottomasti paikkansa, muistuttaa kukkaan puhjennut perhoangervo (Gillenia trifoliata).


Kolmesta vuonna 2007 hankitusta taimesta on tullut iso perennapehko, jonka valkoiset delikaatit kukat huojuvat ohuiden varsien päässä noin metrin korkeudessa. Kuten viime kesänä aiheesta postasin, Pentti Alangon mukaan perhoangervoa soisi kasvatettavan enemmän: "Se on jalostamaton luonnonperenna, joka ei tarvitse mitään hoitoa". Olen kyllä ihan samaa mieltä puutarhagurun kanssa, minkäänlaista hoitoa kasvi ei ole kaivannut viihtyäkseen.

Perhoangervot kasvoivat tänä keväänä täyteen kokoonsa ja kukintaan jotenkin aivan vaivihkaa. Sitä suurempi ilo ja yllätys ne ovat olleet. Laitan koko kasvustosta kuvan seuraavaan bloggaukseen, ehkä siitä selviää kokoasiat hiukan paremmin, kuin tästä selityksestä.

Pari viikkoa sitten bambukeppisysteemiin tuetut kärhöt ovat venyneet silmissä, nyt ne ovat saavuttaneet kaksimetristen keppien kärjet.



Toivottavasti ne ymmärtävät nyt alkaa kasvaa sivusuunnassa, siellä olisi vielä juuttinarua, mihin takertua... ja jos eivät, niin roikkukoot vapaavalintaisessa muodostelmassa.

Ruukkuun kylvetyt kosmoskukat (Cosmos bipinnatus) ovat kasvaneet tillimäisen tuuheiksi.


Tuo suoraan ruukkuun kylväminen ei ole yleensä multa kovin hyvin onnistunut - tai tuottanut onnistuneita taimia, mutta nämä saattavat pärjätä kukintaan asti. Jos eivät nyt sitten kasva liian tiheässä.

Kylvin lauantaina nopeita salaatin lehtiä niin ikään suoraan ruukkuun. Siemenet itivät jo tiistaina, joten todella "speedy salads" ne olivat, kuten Johnsons lupaili.


Sen sijaan sulkahirssi (Pennisetum setaceum) kuuluu osastoon "saas nähdä". Istutin pitkään samassa koossa jurottaneet taimet isompiin ruukkuihin, ja samaltahan nuo edelleen näyttävät.


Jännittäviä tupsujahan ne kuitenkin ovat, tiedä vaikka niistä tulisi komeitakin... voihan siitä ainakin unelmoida.

Unelmoida voi myös vaikka kreikkalaisesta helteestä, kun katselee kellarissa talvehtineen mökinihmekukan (Mirabilis jalapa) ensimmäistä auennutta kukkaa.


Kukat myös tuoksuvat hyvältä. Se on iso plussa mille tahansa kasville ja iso ilo lähietäisyydelle kyykistyvälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti