Hypistelin syksyllä keräämiäni siemeniä ihan vaan saadakseni tuntumaa materiaaliin. Orvokin siemenet ovat ihania pyöreitä pillereitä, kurjenpolvien kasvupakkaukset ovat soikeita ja sinipallo-ohdakkeen litteän risuisia.
Tässä jonkun kurjenpolvilajikkeen siemeniä. Laitetaan ne keväämmällä multiin ja katsotaan itääkö. Jos itää, niin kukinnasta voidaan sitten päätellä, että mitäs lajia ne sitten ovatkaan. Olen nimittäin hieman laiskanpulskea kirjaamaan moisia yksityiskohtia ylös... Siementen alla on Gardeners' World -lehden vuosikalenteri, joka tulee aina joulukuun numeron mukana. Siinä on upeita kuvia.
Meillä osa perheenjäsenistöstä värjää silloin tälloin kotona hiuksiaan. Hiusväripakkauksissa on suojahanskat, jotka on pakattu näppärään koteloon, samantyyppiseen, kuin pääsiäismunan yllätykset. Kotelot sopivat mainiosti siemensäilytykseen, sillä niissä on kannessa ilmareikä.
Keräsin siemenet elokuussa kuivalla säällä ja hyvin ne ovat säilyneet nämä kuukaudet noissa muovipuikuloissaan. Ja kuin varoitusmerkeiksi kannessa on käsien kuvat... "käsiteltävä varoen".
On kyllä mukavaa, että on siemenistöä, mitä tunnustella, sillä ulkona tässä rankkasateessa ei ole mitään luokseen kutsuvaa.
Sisällä voisi toki valmistella edelleen joulun tuloa, mutta sekin on nyt jotenkin nihkeää, sillä olen parhaillaan flunssassa ja toisekseen tarkoituksena on viettää joulu juuri valmistumassa olevalla mökillä. Eli kodin sisustaminen joulua varten tuntuu vähän olmilta... vaikka olen sen koristellut aika tarkkaan niinäkin vuosina, kun olemme viettäneet joulun ulkomailla. Ehkä tämä kipeystila nyt sitten vaikuttaa - ja tuo keli.
Ikkunasta ei paljon viitsi ulos katsella, joten sisäpuolella ikkunan edessä voi hyvin olla jotain silmähoukutinta.
En osaa tällaisia kransseja tehdä itse, joten niitä on hankittava kaupasta... tai ehkä osaisinkin, jos opettelisin, ken tietää ;)
Virallisen mittauspisteen tietojen mukaan lumen syvyys oli tuolloin meidän nurkilla 42 senttiä. Pienellä pihalla sitä saa tosiaan kasata korkeiksi kasoiksi, jos mielii kinttupolkuja saada aikaan.
Keittiön katossa, vanhoissa leipävarraskoukuissa roikkuu havukranssi, johon olen lisännyt valot ja koristeita. Olen muutellut koristusta useana vuonna, tänä vuonna mennään näillä olemassaolevilla. Valosarja vaihtui muutama talvi sitten led-versioon, eipä ole tarvinnut enää sitä kamalaa lampunvaihtohumppaa, huh.
Ensi vuonna laitan kyllä koko systeemin uusiksi. Saa nähdä, mikä väritys silloin tuntuu oikealta... tänä vuonna se olisi ollut eri sävyisten vaaleanpunaisten ja hopean yhdistelmä, luulen. Ja ledvalot olisivat voineet olla pinkit, sellaisetkin olen jossain kaupassa nähnyt. Airamilla sellaisia ei ole, sen varmistin tästä muuten niin ihanasta
kataloogista.
Mulla on näitä havukransseja kaikkiaan kolme, yksi keittiön katossa, yksi tuplapitkä olohuoneen oviaukossa ja yksi ulko-oven päällä. Mahtavinta olisi, jos ne olisivat aitoa havua, mutta niiden säilyvyys olisi tietysti ihan toista luokkaa. Tärkeintä on, että ne antavat kotiin tunnelmavaloa, sillä kovin isoja kynttilämassoja ei kamalasti uskalla vanhassa puutalossa poltella. Tai ainakaan minä en :)
Joulukalenterissa ei enää kovin montaa luukkua jouluaattoon ole, sen tajusin kuvatessani sitä.
Ehkä nyt täytyykin aktivoitua listaamaan hoidettuja ja hoitamattomia asioita. Steroihin vähän samettiäänistä Frank Sinatraa joululauluja hönkimään ja mukiin lämmintä glögiä. Eiköhän se flunssakin hoidu siinä sivussa.
