6. lokakuuta 2013

Kaapin paikka ja ovivalo

Katselin eilen syksyisää pihaa ja tuumasin, että ensi keväänä sen teen. Riipaisen mäkeen erään kirsikkapuun, joka on väärässä paikassa eikä tee satoa (ja jonka perään en niin vakavasti ole, että alkaisin perehtyä hänen sielunelämäänsä runsaan sadon toivossa ja siinä tiedossa, että saan sitten huputtaa puuta ja suojata satoa linnuilta).

Puu on tullut tontille lahjana, joten olen ollut ymmärtäväinen sitä kohtaan. Mutta nyt päätin niin sanotusti luopua siitä, heti lumien sulettua.

Hetkinen.

Miksi pitäisi odottaa niin kauan? Fiskarsit käteen ja saman tien naksuttelemaan. Vartti siinä meni maksimissaan, ja kirsikkapuu oli nätissä pinossa.


Se on nimittäin niin, että jos ei itse määrää kaapin paikkaa puutarhassaan, niin pian huomaa katselevansa puutarhaa, josta ei tykkää. Ja sehän on ihan pölhö tilanne.

Puusta jäi töröttämään runko, johon eivät voimasakset riittäneet. Sahaa tässä tarvitaan, mutta sitä ennen nautitaan voimatoteemista. Minun puutarhani, minun päätökseni. Ugh. Siinä on todiste.


Taustalla olevat ruukut ovat myös muistutus Järkevistä Päätöksistä. Daaliahuuma oli ajautunut siihen pisteeseen, että talvehditettavia juurakoita olisi ollut toistakymmentä ruukullista, mutta tilaa ei läheskään niin monelle. Kysyin naapurilta, hän otti mielellään osan. Kas näin, taas voitti älyn ääni. (Ja keväällä voi hyvällä syyllä innostua taas.)

Nyt ei innosta juuri mikään, puutarhassa ainakaan. Syyspuuhat ovat aivan hirveän tylsiä, pelkkää raivaamista ja siivoamista ja vielä voimissaan olevien kasvien kohta tapahtuvan kuolemisen jännittämistä. 

Ainoa valopilkku (tai tarkalleen ottaen montakin valopilkkua) löytyi männynkäkkäräoksan koristelusta. Lisää koristeita on tulossa, nyt valot on kieputettu pohjiksi.


Näkee meinaan kotiansa tulla hiukan pimeämmälläkin kelillä. 

Led-lamput on kivan pyöreät pallukat, tykästyin niihin kovasti. 


Nytpä ne posottelevat iltakuudesta aamukahdeksaan tuikkua ympärilleen. Joulun alla ajan saa venyttää iltakolmen ja aamukymmenen välille, mutta siitä lähdetään taas pitenevän päivän suuntaan. Se on lämmittävä ajatus. Jopa hiukan innostava!

17 kommenttia:

  1. Heh, minusta syksyinen raivaus- ja maansiirtokausi on puolestaan kiva, oikeastaan odotan sitä kesän, joka kuluu paljolti pienemmissä kaikenlaisissa räpellyspuuhissa. Syksyllä pääsee taas luomaan kokonaisuuksia ja puntaroimaan laajempia horisontteja.
    Mutta en olekaan ollenkaan sellainen somistajatyyppinen henkilö, ilmeisesti, tai miten sen nyt sanoisi. Pikemminkin olen sellainen kahvimoottorilla toimiva maansiirtokone.
    Syksyssä parasta on juuri tuo, että voi tarttua sahaan ja oksasilppuriin ja antaa palaa!
    Kun vaan ei tulisi talvi, tulisi kevät seuraavaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maansiirtokausi, heh! Tällä pläntillä ei paljon maita siirrellä, tai mennään kaupungin tahi naapurin maille.

      Syksy voisi tosiaan olla horisonttiinkatsomisen kautta, ehkä se tässä pikkuhiljaa taidoksi kehittyy. Ja kyllä, kevät saisi tulla seuraavaksi! Jokainen päivä on onneksi lähempänä kevättä...

      Poista
  2. Syksyllä jotenkin hennookin paremmin karsia puutarhassa kun se muutenkin on nuupahtamaan päin. Hm minunkin pitäisi näyttää sahaa muutamalle puulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, keväällä ei raaski oikein rikkaruohojakaan nyppiä, kun se vihreä on kaikkinensa vaan niin kovasti ilahduttavaa!

      Poista
  3. Mua ei kiinnosta syksyn siivoilut nykyään yhtään, ne on ihan karmivia hommia. Kiva olisi kyllä laittaa kaikki kuntoon, niin pääsisi keväällä huokauksella :) Tuo sun toteemipaalusi on ihan kiva, hyvä muistuttaja siitä että tärkeintä puutarhassa on ite viihtyä siellä. Meillä on jo joulu eikun syysvalot etupihalla. Husbendin mielestä oli pakko laittaa ;) Siinä ne mukavasti valaisee remonttiroskia sun muuta siivotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hear hear. Syyssiivoilu on aivan luontaantyöntävää puuhaa, en mä ole saanut sitä kasvaria vieläkään tyhjennettyä vaikka pitkään olen ollut meneniväni (?) sitä tekemään. Huh. Karmeeta hommaa.

      Siihen ne jäi kirsikanoksatkin.

      Ja syysvaloista tykkään minäkin, kovasti :)

      Poista
  4. Eilen lähti meidänkin pihalta pensas, tai oikeastaan homma on vielä työnalla, sillä sen kaivaminen juurineen kestää nyt hetken. Mutta sen tilalle saa jotain muuta ja kaivaa kannattaa nyt nopeasti, koska sitten voi upottaa multaan kevätkukkien sipuleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, poiskaivetun tilalle saa aina jotain uutta. Itse jätän syyssipulit hankkimatta tänä vuonna, ensi keväänä tontilla vaaditaan isompia muutoksia, että on sitten jotain paikkoja, mihin istuttaa :)

      Poista
  5. Onpas kauniit valot teikäläisellä! Saakos urkkia, mistä moiset hankittu? Syystouhut voivat olla hieman kalmanhajuisia, MUTTA yhdestä jutusta tykkään: Sipuleiden istuttelu ja tulevan kevään odottelu siinä samassa. Kävin vähän täällä Turun seudulla vihdoin alennusmyyntishoppailemassa, josta puolisko totesi, että "sovitaanko, ettet saa ostaa enempää kuin jaksat kantaa". No, nyt niitä riittää kaikkia ihanuuksia ja aurinko paistaa siihen malliin, että ehkä jo nyt voisi istuttaa maanantaipäivän ratoksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, PilviPulla, saa toki "urkkia". Ostin valot proosallisesti Tarjoustalosta elikkäs Tokmanni-ketjun liikkeistä ainakin voisi löytyä tätä Revontuli-nimistä sarjaa.

      Joo, itse pitää jaksaa kantaa se, minkä ostaa, hyvä sääntö ;)

      Poista
  6. Onnittelut mielenlujuudesta! Ensi kesänä saanee olla tarkkana, mistä kaikkialta kirsikkaa alkaa pilkistää...Ainakin itselläni sitä saa aina olla nyhtämässä, muuten menee piha hetkessä tukkoon.

    Tästä pihasta rysähti viime syksynä koivu. Koivu rivitalopihassa, silkkaa hulluutta! Silti podin siitä huonoa omaatuntoa etukäteen. Mutta kappas vaan, koivupas olikin laho ja näin sain mielenrauhan. Tänä kesänä koivun poissaolo on todellakin näkynyt ja olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni. Kyllä sitä pitää saada oman pihansa tirehtööri olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nyt jo löytyi versoja metrin päästä, varmaan sitä kirsikkaa löytyy vielä vuosien päästä jostain. Sama ongelma luumun kanssa, huoh.

      Joo, meilläkin on koivuja pienellä pihalla. Olisivatpa osanneet tontinlaittajat miettiä 60 vuotta sitten... Hienoa, että teidän koivu oli laho, kyllä se kummasti rauhoittaa puunkaatajan mieltä :) Meilläkin kaipaisi samaa otetta koko koivurevohka, huh huh.

      Poista
  7. Kyllä sitä välillä joutuu karsimaankin puutarhaa, meilläkin kaadettiin kesällä kuusi kuusta. Voi sitä valoisuuden määrää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti kuuden kuusen kaatamisesta on tullut mahtavasti lisää valoa! Ja polttopuita? :)

      Poista
  8. Hyvä päätös, täällä samanlainen projekti menossa, isäntä vastustaa, mutta minä päätin: mänty kaadetaan. Laskin että jos puusta on vain haittaa ja työtä, miksi ihmeessä sitä pitää. Oi kuinka kauniit ledit ! Mukavaa piristystä syksyn pimeyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, jos puu ahistaa puutarhuria, niin puu lähtee. Hyvä ote!

      Valoille alkaa jo olla tarvetta ja tilausta, laitoin tänään omppupuuhun pitkän rimpsun keltaisia pikkuledejä. Kyllä tää tästä, jokainen päivä on lähempänä kevättä...!

      Poista