Varaslähdön varaslähtö

On tämä kyllä ihmeellinen talvi. Tai pikemminkin talvihko, kun ei ole kunnolla pakkasiksi ja nietoksiksi lähtenyt.

Ilmastonmuutos on katastrofaalinen asia, koskettaa etenkin niitä maita ja ihmisiä, jotka eivät sitä ole oikeastaan olleet mukana aiheuttamassa, mutta jos sitä ei tässä enempää tuskaile, niin leutoutta voi hyödyntää vaikka tuuppaamalla leikkotulppaanit tolpannokkaan.

 

Hus vaan kynttilälyhty, kiitos ja näkemiin. Nyt katsellaan värejä.

Tulppaanit ovat siis ihan leikkotulppaaneja, korissa on vesiastia. Pinkit oksat ovat koivunrisuja, niitä ovat talvituulet reippaasti ropistelleet maahan. Oksat on kevyesti spraymaalattu.

Nostan korin yöksi viileään eteiseen pakkasherran varalta. Otan korin sisään myös, jos päiväksi on luvassa miinusasteita tai jonkinlaista sadetta. Eihän heidän pakko ole ulkona olla, mutta kiva on ihmisen ikkunasta kurkata ja nähdä täplä kevättä. 

Valoisaa viikonloppua, kuntalainen! Kahdeksan päivää ja sitten alkaa MAA-lis-kuu.

Ei oliiveihin vaan multaan

Orvokkien kohdalla tapahtui taas se perinteinen. Ensin laitetaan yksi siemen per potti, sitten varmuuden vuoksi kaksi. Viimeisiin potteihin ripotellaan siemeniä sormenpäillä ja kun se on tehty, otetaan vielä yksi isompi astia ja heitellään loput siemenet sinne. Varmuuden vuoksi. Että jos ne yksittäiset kaksittaiset moninaiset siemenet eivät idäkään.

Pikkutaimia sitten koulitaan sormet krampissa ja ihmetellään, millä kaikki yksittäiset taimet merkitään. Sillä vaikka kuinka monta muovisälettä olisi vuosien mittaan ostanut, eivät ne koskaan riitä.

On alettava askartelemaan. Materiaalit otetaan entisten lasten entisestä materiaalivarastosta ja keittiön kaapista. Sillä mitä muuta cocktail-tikuilla tekisi kuin liimaisi niihin sametinpaloja. Ei niitä ainakaan martinien oliivitikuiksi tarvita, eivät tarhurit sellaista harrasta, sillä kynnet eivät kestä päivänvaloa ohuesta lasivarresta kiinnipitäessä.

Liimataan tikkuihin sametinpaloja ja tuikataan tikut potteihin muistuttamaan, että punaliput tarkoittavat sekalaisen värisiä pikkuorvokkeja. Ja koska liima ei pidä, niin nidotaan liput kiinni.

Sitten vaan yritetään näyttää fiksuilta ja älyllisiltä. Maltetaan mieli maaliskuulle, jolloin samettilippuja voi tehdä lisää. Luonnollisesti samettikukkia varten.

Juuret on

Välillä hämmästyttää, kuinka elinvoimaisia kasvit voivat olla. Marraskuun lopulla mökin pihalta napsaistu kataja on viettänyt yli kolme kuukautta pullon henkenä, pari kuukautta tyystin ilman päivänvaloa, vain pöytälampun kajo kaverinaan.

Eikä mitään, se on tehnyt oksankärkiin uutta vihreää kasvua ja kasvattanut vedessä juuret.

Myös muratinpätkä on asustellut pari kuukautta pullossa, ikkunan edessä harmaata ihmetellen. 

 

Juuria on silläkin ihan kiepiksi asti.

 

Myös joulukuun alussa lumisateen edeltä yrttikärrystä napsaistu askartelutimjami on ollut elossa koko tämän ajan. Pullossa sekin.

 

Tarkalleen ottaen yksi varpu tuosta läjästä oli elossa. Se oli tehnyt ihan uutta kasvua, näkyy kuvassa keskellä. 

Söpöt pienet juuret oli hänelläkin.

Istutin pulloveikot multaan, saas nähdä, pysyvätkö hengissä kiinteämmissä kuvioissa.

Pikkuorvokit ovat itäneet, koulin niitä tänään omiin yksiöihinsä. Hauska yllätys tuli vastaan, kun multaan on loikannut salamatkustaja, joka on muina siemeninä itänyt.

 

Joku chilihän se siellä. Valeorvokki. Selvää lempikasviainesta.

Uskoisko itsekään?

Näistä kahdesta hentoisesta pitäisi kasvaa isot kasvit, jotka kantavat muhkeita marjoja tukevilla oksillaan. Uskoisivatkohan itsekään, jos niille kertoisi?

Lehdet kuuluvat chili 'Pequantelle'. Jos kaikki menee epäuskosta huolimatta niin kuin siemenen koodipankkiin on kirjattu, kesän syömmellä kerätään tällaisia hedelmiä.

Kuva: Fataliiseeds

Saa nähdä, voiko tällainen ihme kohdalle taas osua. 

Ah, kevät. Alkaa oravallekin taas kasvaa tuoretta purtavaa.

 

Leppoisaa uutta viikkoa – valoisa aika pitenee viisi minuuttia joka päivä...!

Versoja syötäväksi

Kasvattelin krassia, tarkalleen ottaen taitaa olla vihanneskrassia hän. Mukavasti itivät siemenet, vaikkeivät ihan tuoreita olleet.

Siinä sitä on viher-energiaa aamun voileivälle. Paitsi ettei raaski leikata, ei saksia, ei napsia. Ovat liian söpöjä, liian keväisiä, liian nuoria. Katsellaan niitä silmänruokana vaan.